sunnuntai 8. marraskuuta 2015

Sinisimmät silmät


”Se on ny sitte menoo, lääkärit ei voinu mitään,” sanoi pappa, isäni isä, rauhallisella äänellä. Hänet oli lähetetty Porin sairaalasta kotiinsa kuolemaan – syöpä oli jo levinnyt laajalle. Hänen sänkynsä vieressä oli tuoli, jolle oli asetettu lääkepulloja. Yhdessä luki Mikstuura, ja se oli tarkoitettu hillitsemään yskimistä, koska leikkaushaava oli kipeä. ”Näitä mä oon nauttinu,” pappa totesi.

Hän oli kammennut laihtuneen olemuksensa istumaan sängynlaidalle ja katsoi minuun ruiskukansinisillä silmillään. Ihmettelin, että noinko kirkkaansiniset ne ovatkin. Hymy oli entinen, sellainen, jota näkee satakuntalaisilla: pidättyvä, aavistuksen verran ironinen virne, joka antaa ymmärtää, että tässä tiedetään asioista enemmän, kuin päältä päin näkyy.

Lapset olivat papalle lähinnä hyödyttömiä kiusankappaleita, jotka vain kuluttavat ruokaa ja vaatteita. Minulle ei ollut muodostunut häneen tunnesidettä, mitä muuta voi odottaakaan, sillä ollessani pieni hän ei koskaan puhutellut minua eikä nostanut syliinsä. Hän oli pelottava enkä uskaltanut lähestyä häntä, mutta minusta se oli ihan luonnollista, niinhän oli aina ollut. 

Istuessani papan sängyn luona tarkastelin häntä, hän puolestaan katseli mietteliäästi ikkunasta ulos. Kesän rusketuksen alla kasvoilla kuulsi harmaa kalpeus. Kysyin kerran isältäni, millaista hänellä oli lapsena silloin 1930-luvulla. Hän oli ollut veljiensä kanssa innostunut urheilusta, mihin lisäkipinää antoivat Berliinin olympiakisat. Pappa rikkoi poikien keihäät ja korkeushyppytelineet, urheilu oli muka turhuutta. Kysyin isältä, että saitteko koskaan selkäsaunoja. ”Kyllä isä löi ja se löi kovaa!” hän sanoi painottaen viimeistä sanaa, ja ilme oli sellainen, etten halunnut tietää enempää. 

Papan lapsuudesta 1890-luvulla tiedän vain sen, että koti oli ankara. Tuskin hän oli milloinkaan saanut hyväksyntää omana itsenään. Nykytietämyksen valossa hän oli kaltoin kohdeltu lapsi, kotivammainen, joka siirsi pettymyksensä perintönä omille lapsilleen. Silti isäni ymmärsi katkaista väkivallan ketjun. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti