Näytetään tekstit, joissa on tunniste aikakäsite. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste aikakäsite. Näytä kaikki tekstit

maanantai 1. helmikuuta 2016

Tapahtui Niinisalossa kesällä 1942

Ultra (1 / 2016) julkaisi Kissankello-kolumnin, jossa käsittelen ufoilmiötä. Näyttäisi siltä, että aihe on kokenut uuden tulemisen, sillä kiinnostus on selvästi lisääntynyt myös tutkijoiden keskuudessa.

Merkillinen tapahtuma alkoi, kun Kankaanpään Niinisalossa radanvarressa varuskunnan läheisyydessä tiellä kävelivät toisiaan vastaan 9-vuotias kylässä asuva tyttö ja vieras nainen. Tyttö oli palaamassa kotiin vietyään lehmiä laitumelle.

Kohti Jeesuksen syntymäaikaa

Yksi vaikuttavimmista ufotapauksista, minkä tiedän, on kesältä 1942. Kaikki alkoi, kun Kankaanpään Niinisalossa radanvarressa varuskunnan läheisyydessä tiellä kävelivät toisiaan vastaan 9-vuotias kylässä asuva tyttö ja keski-ikäinen hymyilevä nainen.

Harmaaseen kävelypukuun pukeutunut nainen antoi luotettavan vaikutelman ystävällisyydellään. Hän otti tyttöä kädestä ja he menivät aukealle, jossa seisoi kolmen jalan varassa hopeanvärinen alus. Kyljen aukosta johti portaat maahan.

T
yttö kertoi menneensä alukseen mielellään ja uteliaisuudesta. Hän näki kojetaulun täynnä mittareita ja laitteita. Nainen osoitti yhtä vipua ja pyysi painamaan sitä. Tyttö tunsi, kuinka alus lähti liitämään ilmassa huimaa vauhtia. "Nyt lennämme itäänpäin kohti Jeesuksen syntymäaikaa", nainen viestitti telepaattisesti. Eräällä pöydällä oli karttoja, joita nainen levitteli nähtäväksi.

He syventyivät monenlaisiin keskusteluihin, mutta niiden sisältöä tyttö ei myöhemmin enää tarkasti muistanut. Nainen kysyi vieraaltaan, mitä tämä tiesi Jeesuksesta ja selitti, että oli tärkeää tuntea kaikki Jeesuksesta kerrotut asiat. Hän painotti, että Jeesuksen sanat olivat tosia. 

Muistikuvat katkesivat siihen ja seuraavaksi tyttö havaitsi makaavansa
niityllä puolisen kilometriä kohdasta, jossa oli tavannut avaruusnaisen. Kotona huomattiin, että tytön silmät olivat pahoin tulehtuneet, minkä takia syyslukukausi koulua jäi käymättä.

Ufotarinoiden lumo


Olin noin 10-vuotias, kun luin lehdestä ensi kerran lentävistä lautasista. Se oli 1960-lukua – avaruusolennoista oli alettu puhua ja kirjoittaa yleisemmin 1940-luvulla. Yhdysvalloista kantautui kummia: oli Roswellin tapaus ja muuta ennen kuulumatonta. 
Minusta öinen taivas satelliitteineen ja valoineen on pysäyttävä, koska se on niin kaunis ja hiljainen.

Suuri kiinnostus ufoihin johdatti minut myöhemmin alan kirjojen pariin ja tietenkin John E.
Mackin Ufosieppaukset, Tapani Kuninkaan kirjat ja monet muut kuluivat käsissäni.Ufotarinoissa on lumoa, mystisyyttä, jopa raamatullisuutta. Onkohan liioiteltua verrata niitä uskonnolliseen kokemukseen? Sellainen tulee väistämättä mieleen, sillä aiheen ympärillä on ilmapiiri, joka vetää ihmistä kirkkoon, virittää rukoilemaan ja meditoimaan.

FT Jaakko Närvä on tutkinut ufologiaa ja sanoo, että kokemukset voidaan
uskontohistoriallisesti selittää länsimaisen esoterian, kristillisyyden ja kansanuskon jatkumona. Närvän mukaan ufokokemuksilla on yhtäläisyyksiä kansanuskomuksellisiin perinteisiin, kuten keijuperinteellisiin ja shamanistisiin aineistoihin.

Muistan lukeneeni kuvauksia keskellä suomalaista luontoa nähdyistä humanoideista, jotka muistuttivat tonttua ja menninkäistä. Jospa kansansaduissa on sijansa myös avaruusväellä?

Mutta se aikakäsitteen sisältö! Karttoja selaillessaan nainen oli huomauttanut, että ihminen ei koskaan häviä, missään ei ole rajaa eikä loppua eikä aikaa ole olemassa, vaan ajassa voidaan kulkea niin eteen- kuin taaksepäinkin. Tässäkö on selitys ennalta tietämiselle ja sille, että unessa tai selvänäön kautta saamme tietää tulevaisuudestamme? Koko elämä on jo tapahtunut, jos niin halutaan ajatella.