Näytetään tekstit, joissa on tunniste statiini. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste statiini. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 14. kesäkuuta 2015

Sokeri ja huonot rasvat – terveytesi tuho

Yli 50-vuotias voi aivan viattomalla lääkärikäynnillä tulla yllätetyksi, kun lääkäri ottaakin puheeksi kolesteroliarvot ja tarjoaa statiinireseptiä. Kolesterolin suositustasoa on laskettu niin alas, että käytännössä lähes kaikki keski-ikäiset muka tarvitsisivat statiineja. Jäljet johtavat lääketeollisuuteen, sillä kolesterolilääkekauppa on sille kultakaivos.

Skotlantilainen lääkäri Malcolm Kendrick on tutkinut rasvan ja kolesterolin yhteyttä perusteellisesti. Hän kokosi havaintonsa kirjaksi, ja viesti on selvä: sen enempää kolesteroli kuin runsasrasvainen ruokakaan eivät aiheuta sydäntauteja, vaan syy on sokeri. Kendrick puhuu myös stressistä, sillä stressi tappaa. Syrjäytymisellä, rahahuolilla, huonolla sosiaalisella verkostolla ja rakkaudettomalla lähipiirillä on suora yhteys sydämen terveyteen.

Naisille ja yli 50-vuotiaille miehille statiineista ei ole mitään hyötyä. Ne aiheuttavat ikäviä sivuvaikutuksia, kuten pahoinvointia, tasapaino-ongelmia ja muistihäiriöitä, joista lääketehtaat vaikenevat. Statiineja käyttänyt tuttavani valitti, että hänen jalkapohjansa ovat tunnottomat ja hänellä on vaikeuksia pysyä pystyssä. Lopulta hän piti taukoa lääkkeen käytössä. Kuinka ollakaan, jalkojen tunto palasi ja elämä kirkastui.

Diabeteksen esivaihe kolmasosalla suomalaisista

Lääkäri Antti Heikkilä on kirjoittanut kirjan siitä, kuinka aikuistyypin diabetes voidaan joko estää tai parantaa pelkän ruokavalion avulla. Hän on saanut vastaansa THL:n ja Suomen diabetesliiton, jotka väittävät, että neuvot ovat hengenvaarallisia, mikä on täysin käsittämätöntä. Ranskassa kirja on palkittu.

Tällä hetkellä Suomessa on runsaat puoli miljoonaa II-tyypin diabeetikkoa, ja määrä kasvaa epidemian lailla. Se on huima osuus hieman yli viisimiljoonaisesta kansasta. Surullisinta tässä on se, että sairaissa on suuri joukko lapsia. Luultavasti jopa kolmasosa suomalaisista elää elämäänsä diabeteksen esivaiheessa, eivätkä he vielä tiedä olevansa sairaita. Ikääntyessä ihmisen kyky käsitellä hiilihydraatteja heikkenee, siksi niiden määrää pitäisi rajoittaa viimeistään viidenkympin rajapyykin jälkeen.

Rasvat ovat tärkeä osa ravitsemusta. Parhaita ovat voi, kookos- ja oliiviöljy. Heikkilän kokemus on, että ne eivät nosta kolesterolia, kuten virallinen tiede väittää. Hän kummeksuu suuresti myös nykyistä diabeteksen hoitotapaa, joka perustuu runsaaseen insuliinin käyttöön sekä vähärasvaiseen ja runsashiilihydraattiseen ruokavalioon. Kaiken järjen mukaan se pahentaa sairautta, koska se sekoittaa insuliinin aineenvaihduntaa entisestään. Tosiasia on, että insuliini on myrkky, joka vahingoittaa elimistöä monin tavoin. Kaiken lisäksi se vanhentaa ulkonäköä.

Kendrick, Malcolm: Ei sittenkään kolesteroli (2010)
Heikkilä, Antti: Diabeteksen ruokavaliohoito (2014)
(Kolumni 2014)

Medikalisaatio ei tunnusta yksilöä

Medikalisaatio tarkoittaa lääketieteen vahvistumista alueilla, joille se ei ole ennen kuulunut. Lääkkeet ja hoidot ovat tietenkin tarpeen, kun kyseessä on todellinen sairaus, mutta jos normaali ominaisuus tai tuntemus, kuten ujous, suru, vanhuus tai kalju saavat tautinimikkeen, liikutaan vaarallisilla alueilla. Olen huomannut, että melkoinen osa ihmisistä ei ota vastuuta terveydestään, vaan heittäytyy hoitosysteemin varaan odottamaan, mitä tuleman pitää.

Ylinnä häärii innovatiivinen lääkebisnes. Sairauksia keksitään, ja viitearvoja, kuten kolesterolin, muunnellaan, että saadaan yli 50-vuotiaat napsimaan statiineja. Erityisen räikeästi bisnes rahastaa 2-tyypin diabeetikkoja. Ruokateollisuuden ja THL:n yhteistoimin heille annetaan vääriä ravitsemusohjeita, sitten lääkäri printtaa insuliinireseptejä, vaikka taudin voi parantaa pelkällä ruokavaliomuutoksella. Kohta kai on tilanne, jossa terveen kirjoissa on vain se, jota ei ole tarpeeksi tutkittu.

Arkkiatri Risto Pelkonen on todennut, että medikalisoituneessa maailmassa ihminen ei ole persoona, jolla on sosiaalinen todellisuutensa, tarinansa ja tunteensa, vaan hänet on pilkottu geeneiksi, molekyyleiksi ja joukoksi vaaratekijöitä. Kaikki kuuluvat koko elämänsä ajan vauvasta vaariin johonkin riskiryhmään. Lapsuus on vain terminaalivaihe, nuoruus vanhuutta ennakoiva oire ja vanhuus osa tautioppia.

Medikalisaatio koskettaa kansalaisia jo varhain. Minun lapsuudessani ei tiedetty mitään erityislapsista – oli vain lapsia. Tuttavan kertomus nykymenosta on kuvaava. Hänen lapsensa aloitettua koulun vanhemmille pidettiin infotilaisuus. 

Rehtorin ja luokanopettajan puheiden jälkeen esiin marssi jos jonkinlaista kuraattoria, psykologia ja terveydenhoitajaa. Kukin kertoi mitä erinomaista erityis- ja tukitoimintaa on saatavilla opintojen tueksi. Siinä välissä oli pakko kysyä: ”Olenkohan nyt varmasti oikeassa paikassa, kun meidän lapsi on kaiketi ihan normaali eikä millekään erityisluokalle menossa?” Paikka oli kuulemma oikea. 
(Kolumni 2014)