Lapsia käy sääliksi. Mediasta ja katukuvasta näette karun todellisuuden: lihavuutta, käytöshäiriöitä, masennusta, ilkivaltaa ja kiusaamista. Roskaruokaa, sokeria, lisäaineita, huonoja rasvoja – niitähän lapset pääasiassa syövät. Tehkää siis johtopäätelmä, missä on vika.
Yltiöpositiivisessa maailmassamme, jossa kaikilla pitää olla kivaa eikä yhtään järkevää arvostelun sanaa siedetä, lapsen lihavuutta pidetään perheen yksityisasiana, josta ei suurin surminkaan puhuta ääneen. Ammattilaiset eivät aina tohdi puuttua asiaan, vaikka ehdottomasti pitäisi. Pojista neljännes ja tytöistä viidennes ovat joko ylipainoisia tai lihavia.
Muovimargariinia ja maitoa, josta on poistettu ravinteet
Vahingollisen ravinnon vaikutukset näkyvät lapsilla paitsi karieksena, allergioina ja suolistovaivoina, myös elintasosairauksina, jotka ovat tähän saakka olleet aikuisten etuoikeus. Rasvamaksa, joka mielletään vanhojen juoppojen ongelmaksi, voi nykyään olla myös lapsella, kiitos energiajuomien. Aikuistyypin diabetesta hoidetaan jopa 9-vuotiailla. Tämähän on aivan sairasta! Miettivätkö vanhemmat tai kouluterveydenhoitajat koskaan, mistä kaikki johtuu vai syytetäänkö aina vain huonoja geenejä?
On vanhempia, jotka ovat heränneet näkemään laitosruoan hälyttävän heikon tason ja haluaisivat antaa lapsilleen oikeaa ruokaa evääksi kouluun, mutta sepä ei onnistukaan, sillä viranomaiset eivät sitä salli. Käsky kuuluu, että muovimargariinia ja ravinteettomaksi muokattua maitoa on käytettävä.
Jos olisin siinä asemassa, että saisin päättää lapsen päivittäisestä ruoasta, loisin hänelle ruokavalion, joka poikkeaa oleellisesti tyypillisistä lasten syömisistä. Ennen kaikkea se ruoka olisi ravinteikasta, hyvänmakuista ja tuoreista aineista itse tehtyä. Se ei sisältäisi tietenkään valkeaa sokeria, vehnää, lisäaineita eikä mitään teollista einesmoskaa, jota bisnes kehtaa väittää ruoaksi.
Millainen tulevaisuus on Suomella, jossa vanhuksia hylätään koteihinsa kemiallisesti pahoinpideltyinä, ylilääkittyinä ja jossa monet lapset, nuo tulevaisuuden aikuiset, ovat jo valmiiksi sairaita?
(Kolumni 2015)