Näytetään tekstit, joissa on tunniste laitoshoito. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste laitoshoito. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 14. kesäkuuta 2015

Tuulimyllyjä vastaan

Se oli varmaan johdatusta, kun otin äskettäin käteeni aikakauslehden, vaikka en yleensä ehdi niitä lukea. Sain nimittäin tietää lääkehuollon lehtori Alli Puiravasta ja kirjasta, jonka teossa hän on ollut mukana. Vaikka Puirava on rohkea nainen, joka ei pelkää vaarantaa 40-vuotista uraansa, häneltä on monesti päässyt itku suomalaisvanhusten lääkehoidon vuoksi. Ehkä se on ollut voimatonta raivoa.

Hänen mielestään vanhusten lääkitys on menettänyt järkevät mittasuhteet, ja siitä hän syyttää lääkäreitä ja lääketehtaita. Vai voidaanko puhua hoidosta, kun lääkäri määrää pyörätuoliin jämähtäneelle 90-vuotiaalle dementikolle mahtavan lääkepatteriston hännänhuipuksi vielä statiineja, jotta se kauhea peikko, kolesteroli, alenisi? Tosiasiassa korkea kolesteroli ikäihmisellä on terve merkki.

Puirava paheksuu lääkäreitä, jotka lukevat Käypä hoito -ohjeita kuin piru raamattua. Hänen mukaansa kyse on vakavasta osaamattomuudesta sekä kyvyttömyydestä nähdä kokonaisuuksia. Lääkkeiden haittoja ei tunneta, ja kun potilas niistä valittaa, määrätään sivuvaikutuksia varten uusi lääke. Puiravan on suorastaan tuskallista katsoa vierestä, kun lääkärikunta ja lääketeollisuus vähättelevät näitä haittoja, vaikka ne aiheuttavat paljon kärsimystä hauraille vanhuksille. Siksi hänen tiiminsä päätti koota yksiin kansiin elinryhmittäin laitos- ja avohoidossa käytettyjen lääkkeiden yhteis- ja haittavaikutukset. Sen kirjan soisi kuluvan ammattilaisten käsissä.

Puirava kysyy, että mihin tällä kemiallisella väkivallalla pyritään ja miksi juuri Suomessa medikalisaatio on saanut yliotteen. Halutaanko päästä helpolla ja pienemmillä henkilöstökuluilla? Tiesitkö, lukijani, että 80 prosentilla laitosasukkaista on jokin psyykenlääke? Toisin on Hollannissa, jossa Puirava on käynyt useilla opintomatkoilla. Siellä laitoksissa ”ei huudeta ja valiteta, ei olla sekavia ja rauhattomia”, vaan eletään levollista vanhuksen elämää.

”Verorahoilla ihmisiä nirhataan hengiltä. Vastapuoli tietää, että me tiedämme. Minulla on valtava määrä dokumentteja epäasiallisesta lääkityksestä, että jos minua aletaan painostaa, rupean purkamaan kaappejani”, Puirava tuhahtaa. Hän on syvästi huolissaan ja syystä.

Alli Puirava et al.: Lääketietoa ammattilaisille (2012)  


(Kolumni 2012)