Ylinnä häärii innovatiivinen lääkebisnes. Sairauksia keksitään, ja viitearvoja, kuten kolesterolin, muunnellaan, että saadaan yli 50-vuotiaat napsimaan statiineja. Erityisen räikeästi bisnes rahastaa 2-tyypin diabeetikkoja. Ruokateollisuuden ja THL:n yhteistoimin heille annetaan vääriä ravitsemusohjeita, sitten lääkäri printtaa insuliinireseptejä, vaikka taudin voi parantaa pelkällä ruokavaliomuutoksella. Kohta kai on tilanne, jossa terveen kirjoissa on vain se, jota ei ole tarpeeksi tutkittu.
Arkkiatri Risto Pelkonen on todennut, että medikalisoituneessa maailmassa ihminen ei ole persoona, jolla on sosiaalinen todellisuutensa, tarinansa ja tunteensa, vaan hänet on pilkottu geeneiksi, molekyyleiksi ja joukoksi vaaratekijöitä. Kaikki kuuluvat koko elämänsä ajan vauvasta vaariin johonkin riskiryhmään. Lapsuus on vain terminaalivaihe, nuoruus vanhuutta ennakoiva oire ja vanhuus osa tautioppia.
Medikalisaatio koskettaa kansalaisia jo varhain. Minun lapsuudessani ei tiedetty mitään erityislapsista – oli vain lapsia. Tuttavan kertomus nykymenosta on kuvaava. Hänen lapsensa aloitettua koulun vanhemmille pidettiin infotilaisuus.
Rehtorin ja luokanopettajan puheiden jälkeen esiin marssi jos jonkinlaista kuraattoria, psykologia ja terveydenhoitajaa. Kukin kertoi mitä erinomaista erityis- ja tukitoimintaa on saatavilla opintojen tueksi. Siinä välissä oli pakko kysyä: ”Olenkohan nyt varmasti oikeassa paikassa, kun meidän lapsi on kaiketi ihan normaali eikä millekään erityisluokalle menossa?” Paikka oli kuulemma oikea.
Rehtorin ja luokanopettajan puheiden jälkeen esiin marssi jos jonkinlaista kuraattoria, psykologia ja terveydenhoitajaa. Kukin kertoi mitä erinomaista erityis- ja tukitoimintaa on saatavilla opintojen tueksi. Siinä välissä oli pakko kysyä: ”Olenkohan nyt varmasti oikeassa paikassa, kun meidän lapsi on kaiketi ihan normaali eikä millekään erityisluokalle menossa?” Paikka oli kuulemma oikea.
(Kolumni 2014)