sunnuntai 14. kesäkuuta 2015

Suomessa on suvaitsevaisuuden kulttuuri

Olen aina ihmetellyt suomalaisten taipumusta vähättelyn sekaiseen itsevihaan. Sellainen luo ikäviä mielikuvia, jotka ruokkivat itseään, ja kun niitä riittävän kauan hoetaan, ne alkavat elää omaa elämäänsä juurtuen yleiseksi mielipiteeksi. Meidän olisi jo korkea aika alkaa arvostaa itseämme, ja se tapahtuu kansanluonteemme hyväksymisen kautta.

Meille on ominaista vähäeleisyys ja pidättyvyys. Ei ole sopivaa metelöidä saavutuksilla eikä pyrkiä huomion keskipisteeksi. Se on arvokasta, koska se on juuri sitä, mitä me aidosti olemme. Tunnen myötähäpeää, kun suomalainen haluaa esittää eurooppalaista. Poskisuudelmat ja halaukset ventovieraiden kesken näyttävät naurettavilta: kuin kaksi halkoa kolahtaisi yhteen. 

Jotkin tahot syyttävät suomalaisia impivaaralaisuudesta, suvaitsemattomuudesta ja jopa rasismista. Tosiasiassa rasismi ei ole Suomessa edes käynyt. Rotusorto ei ole yhteiskuntaamme sisään rakennettu systeemi, kuten apartheid ja rotulait aikanaan olivat muualla maailmassa. On siis mahdotonta keskustella ongelmasta, jota ei ole, vaikka ministeri sitä kuinka tivaa. 

Suvaitsevaisuudella ei ole absoluuttista mittaria, on vain inhimilliseen arviointikykyyn perustuva osoitin. Väitän, että Suomessa on mitä hienoin suvaitsevaisuuden kulttuuri. Vierasmaalaisiin on aina suhtauduttu ystävällisesti, jos he ovat tulleet tänne­ hyvin aikein. Vuonna 1917 Suomi antoi täydet kansalaisoikeudet kaikille riippumatta uskonnosta, kielestä, varallisuudesta tai sukupuolesta. Euroopassa on maita, joissa tämä ei ole vieläkään toteutunut.

Suomalaisuuteen kuuluu itse selviytymisen eetos. Tapana on hoitaa omat asiat ja välttää puuttumasta naapurin elämään. Sillä on hyvät ja huonot puolensa. Apua annetaan, jos näyttää siltä, että sitä todella tarvitaan ja se osataan ottaa vastaan. En ole huomannut, että suomalaiset olisivat ulkomaalaisvihamielisiä. Maahanmuuttokritiikissä on kyse aivan muusta kuin ihmisen väristä. Tavallisen kansalaisen oikeustajua loukkaa, jos tänne tullaan pelkästään hyödyntämään sosiaalietuja. Moista käytöstä paheksutaan kaikkialla, ei vain Suomessa. 
(Kolumni 2013)